Seksuaalisuudesta

 Ensimmäinen asia, jonka seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen jäsenet haluavat asioistaan tietämättömille opettaa, on seksuaalisuuden ja sukupuolen erillisyys. Ne ovat kaksi erillistä asiaa eikä niitä saa sekoittaa keskenään. Heteronormatiivisuus täytyy rikkoa. On ihan yhtä hyvä ja aito nainen, vaikka tykkäisikin toisista naisista. Se ei tee kenestäkään "miehekästä". Ja transnainen on ihan tavallinen nainen eikä sukupuoli kerro hänen seksuaalisesta suuntautumisestaan mitään. Seksuaalisuuden ja sukupuolen välillä on kuitenkin hyvin voimakas yhteys ja tällaisen kroonisesti sukupuolisokean on välillä aivan mahdotonta ymmärtää miten tämä yhteys toimii. Transyhteisöön osallistuminen ja siellä keskustelujen seuraaminen saa paitsi kysymymään mitä sukupuoli on myös  mitä seksuaalisuus on. Käsitys seksuaalisuudesta sukupuoleen sidottuna tulee varsin mielenkiintoiseksi, kun sukupuolet eivät olekaan itsestään selviä ja kehot eivät vastaa normeja.

Ennen kaikkea minua ihmetyttää, miten seksuaalinen suuntautuminen määritellään ja mihin se kohdistuu. Oma kokemukseni tälläkin alalla on sukupuolisokeus. Siitä hetkestä, jolloin 14-vuotiaana heteroseksuaalinen oletus mielessäni murtui, olen tiennyt sukupuolen olevan seksuaalisuuteni kannalta täysin merkityksetöntä. En osaa nähdä ihmisiä heidän sukupuolensa perusteella, vaan koen että seksuaalinen vetovoima ei riipu sen paremmin henkilön kehosta kuin identiteetistäkään. Minulle se on persoonien välistä vetovoimaa, jännitettä kahden moniulotteisen olemuksen välillä. Olen seksuaalisesti kiinnostunut tietynlaisista persoonallisuuden piirteistä sekä karismasta, jotka heijastuvat olemukseen, enkä oikeastaan ollenkaan tietynlaisista kehoista tai identiteeteistä.

Ja jos olisikin kiinnostunut vain tietystä sukupuolesta, vaikka miehistä, niin mikä määrittelee kiinnostuksen miehiin? Transyhteisössä tämä on tärkeä kysymys. Jos kokee olevansa mies, niin riittääkö se? Vai pitääkö näyttää mieheltä? Mitä lopulta on näyttää mieheltä? Jos vaikka genitaalit pysyvät ikuisesti epätyypillisinä, niin voiko se lopahduttaa seksuaalisen kiinnostuksen?

Seksuaalisuus on minulle vaikea aihe, sillä siihen liittyy usein väärin nähdyksi tuleminen. Minusta on valheellista ja väärin, jos joku kokee minut kiinnostavaksi ja viehättäväksi naisena ja on kiinnostunut minusta kehoni naisellisten piirteiden perusteella. Tuntuu kuin toinen ei olisi kiinnostunut minusta, vaan jostain täysin epäoleellisesta. Varsinkin miesten kanssa oleminen on ollut vaikeaa, sillä silloin kaikki heteroseksuaaliset stereotypiat iskevät päälle mielessäni ja tunnen olevani loukussa kammottavan tuntuisesa roolissa. En ole myöskään kestänyt kehooni kohdistuvia kohteliaisuuksia tai ihailun osoituksia, sillä ne ovat koskeneet piirteitä, joita inhoan ja joista haluaisin eroon. Kumppanini ovat keskittyneet kokemukseni kannalta vääriin asioihin ja kehuneet asioita, joiden en koe kuuluvan itseeni. Eiväthän he silloin ole edes olleet kiinnostuneita minusta!

Osalle kumppaneistani on ollut tärkeää, että olen nainen. Esimerkiksi toisen vahva lesboidentiteetti on saanut minut toisinaan jopa tolaltani, sillä koin ettei kiinnostus kohdistunut minuun persoonana vaan jonain omituisena lihakimpaleena. Miten niin joku ei olisi enää kiinnostunut tai viehättynyt minusta, vaikka kokemukseni tai jopa kehoni olisi erilainen? Mihin vetovoima muka häviäisi? Se tuntuu käsittämättömältä, loukkaavalta, järjettömältä. Toinen ongelma on minun tulkitsemiseni transmaskuliiniseksi, jos ja kun lähden tavoittelemaan muutoksia anatomiseen naiseuteen. En koe olevani millään tapaa maskuliininen, mutta niin vain minut voidaan nähdä. En voi vaikuttaa siihen mitenkään, vaikka se on minusta väärä tulkinta. Minut voidaan luokitella epäviehättävksi omasta mielestäni täysin epäpätevin perustein.

Koen kehollisia muutoksia kohtaan paitsi odotusta ja kaipausta, myös pelkoa. Pitääkö kukaan minua enää viehättävänä? Haluaako kukaan enää minua, jos sukupuoli on ihmisille niin tärkeä kategoria kuin se tuntuu olevan? Tavallaan tulee olemaan valtava helpotus, kun kukaan ei voi enää kiinnostua tai viehättyä minusta vääristä syistä ja voin olla varma, että kiinnostus kohdistuu minuun eikä toisen illuusioihin. Pelkään kuitenkin, että illuusioiden kadottua kukaan ei halua minua, sukupuoletonta, sekasikiötä. Että kukaan muu ei näekään seksuaalisuutta jännitteenä ja voimana kahden ihmisen välillä, vaan sukupuolten välisenä. Pelko on  tällä hetkellä niin suuri, että minun on lähes mahdoton kuvitella voivani alkaa tapailla ketään ennen kuin jotain konkreettisia muutoksia on tapahtunut. Miten muuten voin olla varma että toinen on viehättynyt minusta persoonana eikä naisellisen kehoni vuoksi?

Omituisinta on, että oma maailmani on hyvin selkeä ja looginen ja silti se tuntuu eroavan käsittämöttämän paljon muiden kokemuksista. Jopa osa niistä, jotka kokevat itsensä samoin kuin minä, ei koe muita samoin. Ihan kuin olisin jostain toisesta maailmasta kuin muut.

Seksuaalisuus on minulle energiaa, jännitettä, joka kiinnittää kahden ihmisen huomion toisiinsa ja vetää heitä yhteen. Sukupuolitetuista termeistä luopuminen on saanut minut huomaamaan tämän entistä selkeämmin. Ennen saatoin käyttää epämääräisiä termejä "androgyynisyyden" viehättävyydestä (joka siis tarkoitti minulle kulttuuristen normien yhdistämistä ja näennäistä ristiriitaa). Silti toisinaan viehätyin hyvin stereotyyppisistäkin sukupuolen esityksistä. Olen huomannut, että minulle tärkeintä on ihmisestä huokuva karisma, jokin itseluottamus, itsevarmuus tai seesteisyys. Voimakkuus ja rohkeus. Usein rajojen rikkominen ja ristiriitojen hyväksyminen vaativat ja edesauttavat näiden piirteiden kehittymistä, mutta niiden olemassaolo ei vaadi ristiriitoja. Olen intensiivinen ihminen ja ihmisten energiatasot ovat minulle tärkeitä. Kokeakseni vetoa jotakuta kohtaan tämän täytyy olla intensiteetiltään melko samanlainen. Hassua, mutta tällä tavalla määriteltynä minua voisi pitää homoseksuaalina. Homoseksuaalisuushan tarkoittaa viehättymistä samanlaisuudesta. Sama energia, sama erityinen sukupuoleton maailma.