Viime postaukseni aikoihin olin päätynyt fiilistelemään omia "poikamaisia" piirteitäni ja mietiskelin jopa olisinko sittenkin, edes vähän, transpoika. Syy tähän mietintään oli huomioni siitä, miten haluan miesporukassa tulla nähdyksi täysivaltaisena jäsenenä ja siksi mahdollisesti "miehen" roolissa. Kuitenkin pohdittuani tätä lisää päädyin kysymykseen: Missä ryhmässä en haluaisi tulla nähdyksi osallisena?
Sukupuolella tuskin on asian kanssa mitään tekemistä, sillä on ilmiselvää että haluan olla kaikissa ryhmätilanteissa tasavertainen jäsen enkä ulkopuolinen. Huomionarvoisaksi miesporukat tekee vain mahdollisuus kieltää osallisuuteni sukupuoleen vedoten. Ulossulkemisen epäreiluudelle ei mielestäni oleperusteluja, joten siksi kyseiset tilanteet jäävät erityisesti muistiin harmittamaan.
Sukupuolittavat käytännöt tuntuvat yleensäkin typeriltä. Kun missä tahansa porukassa aletaan puhua joko "tyttöjen jutuista" tai "äijäillä", on oloni kiusaantunut. Miten sukupuoli voisi toimia ihmisiä yhdistävänä tai erottavana tekijänä? Miten kaikki samaan sukupuoleen kuuluvat voisivat olla kiinnostuneita samoista asioista tai jakaa samat mielipiteet jostan kysymyksestä? Ulossulkeminen sukupuolen perusteella on käsittämätöntä. Toisinaan olen kuullut ihmisten haaveilevan jotain tiettyä sukupuolta olevasta ystävästä, sillä tämän oletetaan voivan ymmärtää toisen kokemusmaailmaa aivan eri tasolla kun jonkun muun sukupuolen edustaja. Millä perusteella sukupuoli antaa yhdellekään ihmiselle ominaisuuksia, jotka mahdollistavat ymmärtämisen, samaistumisen tai empatian?
Olenko sukupuolisokea? Sukupuoli on selvästi monelle tärkeä ja olemassa oleva asia, mutta minä en osaa nähdä sitä enkä sen merkitystä. On totta että naisia ja miehiä kasvatetaan ja kohdellaan eri tavoin ja heihin kohdistuu keskenään erilaisia vaatimuksia. Tämä varmasti johtaa jonkilaiseen eroon ajattelussa sekä siihen millaiseksi maailman kokee. Ajattelen kuitenkin että yksilöiden väliset luonne-erot ovat paljon merkittävämpi tekijä ihmisten välisessä erilaisuudessa kuin sukupuoli. Ennemmin näen eroja ihmisten tyyleissä ja siinä, mitä niillä pyritään itsestä viestimään. Tiettyjä luonteenpiirteitä ilmaistaan usein tietyillä tyyleillä ja näitä melko samoja koodeja käyttävät niin miehet, naiset kuin muutkin sukupuolet. Jotkin koodit vain on sukupuolitettu nimeten ne joko maskuulinisiksi tai feminiinisiksi, mutta silti niitä on kummallakin joukolla. Joidenkin koodien käyttäminen on hyväksytympää jollekin sukupuolelle (esim. naisille hentouden ja herkkyyden ilmaisu tai miehille voimakastahtoisuuden ilmaisu) ja siksi niiden ilmaisu yleisempää siinä joukossa, mutta sosiaalinen hyväksyttävyys ei vielä kerro ilmiön laajuudesta jossain ryhmässä.
En yleensäkään ymmärrä, miksi sukupuoli täytyisi nähdä merkittävänä. Usein keskustelu sukupuolesta loppujen lopuksi päätyy jotenkin biologiaan, anatomiaan ja lisääntymiseen. Tuntuu täysin käsittämättömältä, miksi minun tulisi miettiä kohtaamiani ihmisiä heidän ja minun lisääntymiskykyni yhteensopivuuden kautta, sillä heistä suurimman osan kanssa minulla ei ole aikomustakaan lisääntyä. Kaiken muun näen sosiaalisesti konstruoiduksi stereotypiaksi siitä, mitä jostakin anatomiasta tai biologiasta kuvitellaan seuraavan. En vain usko siihen. Sukupuolesta puhuminen ja siihen vetoaminen on mielestäni epäoikeudenmukaista. Yritän vakavissani ymmärtää ihmisiä ja maailmaa ja sitten joku vain vetoaa typerään yleistykseen eikä suostu enää keskustelemaan.
Kuitenkin transukupuolisten ja muusukupuolisten kanssa puhuminen on pakottanut minut kyseenalaistamaan omaa näkemystäni. Sukupuoliristiriitaa kokeville sukupuoli on mitä todellisin ja merkittävin asia. En voi kieltää ihmisten kokemusta ja siihen liittyvää kärsimystä. Pohdinkin sitä jatkuvasti. Miltä tuntuu kokea sukupuolta? Miltä tuntuu haluta tulla kohdatuksi jonkin sukupuolen edustajana? Mistä tuo kokemus koostuu? Miltä tuntuu kun sukupuolella ON merkitystä?
Toisaalta sukupuoli on minullekin jollain tavalla merkittävä asia. Enhän muuten haluaisi korjata kehoani ja sen kantamia "vääriä" sukupuolen tunnusmerkkejä. Kehoni ei vastaa kehonkuvaani. Olen miettinyt että toivomani hoidot oikeastaan palauttavat sen tilaan, jossa se oli ennen murrosiän muutosten alkua, ikään kuin lapsen kehoksi. Silloin ajattelisin sen olevan kokemustani vastaava. Lisäksi hormoneista johtuvien tunnusmerkkien häivyttäminen estäisi ihmisiä näkemästä minua naisroolin kautta. Haluaisin nimenomaan tilaan, jossa minua ei kohdata sukupuolen perusteella. Transsukupuolisten kokemus tuntuu omaani nähden täysin päinvastaiselta.
Ensimmäinen tutkimusaika on helmikuun alussa. Jännittää jo nyt. Kuka minusta tulee tutkimusten (ja toivottavasti hoitojen) aikana sekä vaikutuksesta? Mitä kaikkia puolia minusta nousee esiin sitä mukaa kun voin vapaammin määritellä itseni? Miten persoonani kehittyy? Millainen tyylistäni tulee? Kuka minä lopulta olen? Voiko siihen edes vastata?
