Käsitteistä

Samalla kun sukupuoli-identiteettini hiljalleen hahmottuu päässäni, käsitteiden käyttö muuttuu hankalammaksi. Minulla on vaikeuksia puhua itsestäni, sillä sukupuolta määritellään puheessa ihan koko ajan. En ollut todella huomannut sitä aikaisemmin, vaikka olenkin pitkään vältellyt puhumasta kumppaneistani sukupuolen mukaisesti. Nyt vasta alan tajuta kuinka voimakas sosiaalinen konstruktio sukupuoli todellisuudessa on, vasta kun se uhkaa identiteettiäni jatkuvasti.

Viimeksi sukupuolesta kirjoittaessani olin hämmentynyt kokemukseni kahtiajakoisuudesta. Puhuin feminiinisyydestä ja androgyyniydestä ja pohdin niiden välistä suhdetta. Nyt käsitykseni "feminiinisyydestäni" on taas mennyt eteenpäin. Olen luopumassa kokonaan sukupuolten dikotomiaan liittyvistä käsitteistä. On edelleen totta, että kokemuksessani on kahtiajakoisuutta, mutta määrittelen sen uudelleen. Minussa on androgyyni puoli sekä sukupuolineutraali puoli. Tämä johtaa tietysti käsitteiden hämmennykseen. En  tiedä haluanko puhua itsestäni pelkästään androgyyninä, sillä se ei ole koko totuus. Kuitenkin jos vain haluan viitata itseeni nopeasti jossain keskustelussa, tai estää jotakuta kategorisoimasta minut naisten joukkoon, minulla ei ole halua eikä aikaa selittää koko kokemustani. Mitä termiä voisin käyttää näissä tilanteissa? En myöskään halua, että lähelläni olevat ihmiset kutsuvat minua tytöksi/naiseksi puhuessaan minusta. En halua että minut lasketaan mukaan "tyttöjen juttuihin" tai "naisten asioihin". Aivan erityisesti en halua että läheiseni puhuvat minusta naisena/tyttönä puhuessaan minusta muille läheisilleen, sillä en tahdo tulla mahdollisesti tulevaisuudessa tapaamieni ihmisten silmissä jo valmiiksi kategorisoiduksi. En pidä tätä outtaamisena, sillä kokemukseni ei mahdu kahteen sukupuoleen. Siihen muottiin tunkeminen vasta onkin väkivaltaista minua kohtaan. Vähän sama juttu kuin se, ettei kukaan rehellisesti voisi antaa minusta kuvaa heterona. Se olisi törkeää valehtelua. Läheisillekin pitäisi siis löytää jokin termi, etteivät he olisi pulassa yrittäessään puhua minusta. 

Termi trans olisi kovin kätevä. Se on lyhyt, vähän niin kuin mies ja nainen eikä sellainen pitkä hirviö kuin androgyyni. Lisäksi iso osa ihmisistä käsittää sen tarkoittavan jotain sukupuolten rajat rikkovaa, ei-mieheyttä tai ei-naiseutta. Minua trans kuitenkin häiritsee, sillä englannin kielen affiksina sen merkitys on "yli, läpi, halki tai ylittävä". Minkä trans kohdallani halkaisee tai ylittää? Sukupuolen. Tai oikeammin kaksi sukupuolta ja niiden välisen jaottelun. Trans ei siis ole oma sukupuolensa vaan jotain sukupuolijaon ulkopuolista. Tämä häiritsee minua. Minulla on (toisinaan) kokemus sukupuolesta, mutta se ei vain mahdu perinteiseen länsimaiseen malliin. Haluan että sukupuoleni tunnustetaan ja tunnistetaan. Se ei ole jotain ulkopuolista tai kuulu kategoriaan "muu" tai "ei halua määritellä". Haluan määritellä, janoan määrittelyä, sillä se tekee kokemuksestani aidon! On melko mahdotonta ylläpitää identiteettiä, jos sitä ei tunnusteta sosiaalisessa todellisuudessa. Trans tuo lisäksi usein mieleen sukupuolen korjaamisen ja pyrkimyksen kuulua jompaankumpaan sukupuoleen. Näin ei minun kohdallani ole, sillä olen oikein tyytyväinen kolmannen sukupuolen edustaja. Trans tulee mielestäni liikaa määritellyksi naiseuden ja mieheyden kautta, sillä se käsitteenä liittyy dikotomian rikkomiseen. Haluaisin käyttää sanaa, joka irtisanoutuu dikotomiasta eikä kommentoi sitä. Trans ei vain toimi, vaikka olisikin kätevä.

Miksi androgyyni ei sitten kelpaa? Ensinnäkin se on liian pitkä. Jossain kohtaa käsitteelle tulee jokin lyhennys tai lempinimi, enkä ainakaan vielä osaa suhtautua sukupuoleeni niin huumorilla, että kestäisin sellaista. Toiseksi, ja tämä on paljon suurimpi ongelma, androgyyniys on toinen puoleni eikä minä kokonaan. Androgyyni on se osa persoonaani, joka on sukupuolinen ja seksuaalinen. Sukupuoleen liittyy monia muitakin ominaisuuksia eikä se ole muista puolistani irrallinen kategoria. Androgyyninä olen varsin pinnallinen ja kiinnitän paljon huomiota ulkonäkööni. Silloin pidän meikkaamisesta, koruista, näyttävyydestä, kirkkaista väreistä, oudoista vaatteista ja kimmeltelevästä glitteristä. Silloin voin hyvin pukeutua hameisiin ja mekkoihin tai vaikka käyttää korkokenkiä (kunhan minua ei silloin koko ajan tulkittaisi naiseksi). Olen silloin myös varsin sosiaalinen ja aktiivinen sekä puuhaan paljon kaikkea. Androgynia on eläväinen puoleni.

Sen vastakohtana on sukupuolineutraaliuteni. Toisinaan tunnen olevani vain äärimmäisen neutraali. En koe olevani mitenkään sukupuolinen tai seksuaalinen ja tunnistan ne muissa ja itsessäni vasta kun joku muu mainitsee niistä. Sukupuolineutraalina en voisi kuvitellakaan näyttäytyväni sellaisena että annan omilla valinnoillani aihetta kategorisoida minut naiseksi. Muutenkin olen, no, neutraalimpi. Olen rauhallisempi, vähemmän sosiaalinen sekä ajoittain lähes passiivinen. Asiat voivat olla kivoja ja kiinnostavia, mutta en innostu ja tunne asioista yhtä syvästi kuin androgyyninä. Termin "androgyyni" käyttö antaisi siis omasta mielessäni liian suppean kuvan minuudestani.

Yksittäisistä termeistä ehkä parhaiten sukupuolen kokemuksiani kuvaa genderqueer. Taas liian pitkä sana. Olenkin miettinyt pitäisikö minun taas palata termin queer käyttöön. Se olisi helppoa ja niin totuudellista kuin yhden ainoan sanan käyttö vain voi olla. Terminä queer on  toki epämärääinen sekä sukupuolen kuvaamisessa hankala, sillä sitä käytetään myös seksuaalisuudesta puhuttaessa. Eipä silti seksuaalisuutenikaan ole kovin yksiselitteistä, joten yhdellä termillä voisi selittää kaikki kummallisuudet. (Queer taitaa sopia minulle mitä sattuvimmin, sillä tämän hetkistä omakuvaani määrittää ennen kaikkea epämääräisyys ja hankaluus.)

Sukupuoleni pohtiminen on saanut minut pohtimaan myös seksuaalisuuttani, varsinkin mitä tulee identiteettien primaariuteen. Pidän nykyään kysymystä seksuaalisuudestani täysin toisarvoisena, sillä sen määrittely ei ole minulle mitenkään merkittävää. Seksuaalisella suuntautumiselleni ei ole mitään sukupuoleen liittyviä rajoja, joten turha sitä on määritellä. Lisäksi olen huomannut, että jos sanon kuuluvani seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin, ihmiset kuulevat vain sanan seksuaalivähemmistöt. Sukupuolivähemmistöjä ei noteraata ja minut kategorisoidaan naiseksi. Tämä on äärimmäisen turhauttavaa. Minulle on paljon tärkeämpää se, miten tulen arkipäivässä kohdatuksi ja nähdyksi kuin se, keiden harvojen kanssa satun harrastamaan seksiä. Olen ajatellut luopua seksuaalisuuteni rajoittamattomuudesta kertomisesta kokonaan ja kertoa vain sukupuolestani. Jos vielä sen jälkeen ihmiset kohtaavat minut itsenäni eivätkä ennakkoluuloisesti, heitä tuskin kiinnostaa millaisia tyyppejä panen. Taitaa siis olla niin, että termi queer on taas kuvioissa. Jos se ei ole jollekulle tuttu, niin sitten täytyy kertoa tarkoittavani sillä sukupuolinormatiiviuden kyseenalaistamista ja sitä etten koe koe mahtuvani kahden sukupuolen malliin. Ehkä ei edes tarvitse kertoa koko omaa kokemusta kaiken maailman puolitutuille ja silti voisi tulla kohdatuksi omana itsenään.