Normien romahtamisesta ja bloggaamisesta

Vielä keväällä olin epävarma ja ahdistunut luokanopettajaopiskelija, tyttö joka yritti mahtua cis-naisen rooliin. Olin pysyvässä ja uskollisessa parisuhteessa toisen tytön kanssa ja yritin suunnitella elämääni yhdessä hänen kanssaan. Opiskelin tunnollisesti ja tavoittelin parhaita arvosanoja sekä ympäristöni hyväksyntää. Asuin opiskelija-asuntolassa ja haaveilin tulevasta omasta kodista puolison kanssa.

Nyt, vain pari kuukautta myöhemmin, olen masennuksen takia sairaslomalla oleva transihminen, joka suunnittelee alan vaihtoa ja käy pimeissä töissä siivoojana. Tapailen useampaa ihmistä samaan aikaan, avoimesti, ja järjestely sopii kaikille. Talvella on tarkoitus muuttaa yhteen hyvän ystävän kanssa ja elää yhdessä sisarillisena perheenä.

Olen astunut omien normieni ulkopuolelle, harmaalle alueelle. En enää tiedä mikä on oikein ja moraalista, sillä vanhat käsitykseni ovat romahtaneet. Yritän luovia ristiaallokossa ja toimia joidenkin tuttujen periaatteideni, vastuullisuuden ja oikeudenmukaiseuuden, perusteella.

Tavoitteenani on nyt löytää itselleni sopiva tapa elää, sillä normien mukainen elämä ei ole aiheuttanut minulle kuin kärsimystä. Minulla on vain hämärä aavistus siitä millaista elämäni haluaisin olevan. Ainakin siihen kuuluu paljon vapautta, ihmissuhteita, itseilmaisua sekä merkityksellistä työtä. Aion keksiä ja rakentaa itseni uudellaan, perusteista saakka.

Elämäni on todellisessa tienristeyksessä, jokaisella elämänalueella. Nyt on liikaa ajateltavaa ja pohdittavaa yhteen päähän mahtuakseen. Olen jo hukuttanut läheiseni keskusteluihin itsestäni ja tiedän, etten ole muista yhtä mielenkiintoinen puheenaihe kuin omasta mielestäni. Blogin onkin tarkoitus auttaa purkamaan tunteita, analysoimaan ja ajattelemaan sekä rakentamaan hukassa olevaa omakuvaa. Kokeilemaan, etsimään, tutkimaan. En vielä tiedä mitä minusta paljastuu. Toivottavasti jotain upeaa.