Määritelmistä, muutoksista ja läheisistä

Transgender
Henkilö, joka on syntynyt miehen tai naisen kehoon, mutta tuntee itsensä sekä mieheksi että naiseksi tai ei kummaksikaan, tai joksikin ihan muuksi.

Tällaisen määritelmän löysin Setan sivuilla. Olen aina inhonnut itseni kategorisoimista ja muutaman vuoden olenkin käyttänyt itsestäni ihanan epäselvää käsitettä queer. Se on kattanut hyvin kokemukseni seksuaalisuudesta ja sallinut myös erivapauksia sukupuolen suhteen. Yksinkertaisesti jotain määrittelemätöntä, jotain normien ulkouolelta. Sukupuolen suhteen määritelmä ei enää kuitenkaan toimi, ei, jos yritän kertoa kokemuksestani muille. Liian epäselvää, liian monitulkintaista, liian ihan mitä vain.On aika pohtia, miten voisin selittää minuuttani niille läheisille, joiden ymmärrystä ja hyväksyntää kaipaan.

Asioista, joille ei ole sanoja, ei voi puhua. Ihmisten väliseen ymmärrykseen ei aina vaadita sanoja, mutta sukupuolestani puhuessani jokin käsite on oltava. Muuten jätän muille liikaa vapautta määritellä minut omien normiensa ja tulkintojensa mukaan. Minulla on suoraan sanottuna se ja sama ymmärretäänkö minut neutriksi, androgyyniksi, transgenderiksi vai (jos sallitaan lainaukset muista kulttuureista) kaksisieluiseksi. Tärkeintä on että kokemukseni käsitetään ja myönnetään.

Mikä sitten on kokemukseni? En ole ollenkaan varma. Sukupuoli on liukuva asia ja joskus todella pidin itseäni tyttönä. Lisäksi seksuaalisuus sekoittaa pakkaa entisestään. Mitä olen ihaillut muissa ja mitä oikeastaan olisinkin toivonut itselleni? En tiedä.

Sukupuolen moninaisuus, kyseenalaistaminen ja sillä leikittely on aina kiehtonut minua. Samalla se on kuitenkin ollut pelottavaa. Olen pitänyt sitä hivenen paheellisena, jollain tapaa moraalittomana. Siksi kieltoreaktio onkin ollut niin vahva. Vaikka olen jo pitkään hyväksynyt sukupuolen kyseenalaistamisen muiden ihmisten käytöksessä, olen pitänyt sitä ehdottoman kiellettynä itselleni. Olen pelännyt normien ulkopuolelle astumista, sillä olen olettanut tulevani torjutuksi. Vielä enemmän minua on kuitenkin kauhistuttanut se, että olisin jotenkin säälittävän oloinen. Vastenmielinen, epäonnistunut raukka, joka ei vain sovi minnekään. Hylkiö.

Varmaankin suurin syy, miksi pystynkin juuri nyt käsittelemään sukupuoltani, on että tajusin viimein kuinka paljon minulla on läheisiä. Erotessani kesän alussa ympärilläni olikin yksinäisyyden sijaan joukko ihmisiä, jotka olivat valmiita huolehtimaan minusta. Teinkin päätöksen: minä hyppään. Jos siipeni eivät kanna, luotan siihen että ystäväni ottavat minut vastaan. Luotan siihen ettei minua jätetä yksin ja että minusta ei tule hylkiötä. Vain ja ainoastaan tämä mahdollistaa tällä hetkellä käynnissä olevan elämänmuutokseni.

Ihme kyllä, elämä näyttää kantavan. Tuntuu melkein kuin minun olisi vain odotettu muuttavan suuntaa. Ihan kuin kohtalo tai jokin suurempi voima olisi vain toivonut, että saisi tarjota minulle asioita, joita haluan. Kun myönsin etten halua opiskella akateemisesti, omalta tuntuva opiskeluala vain tipahti tielleni. Kun lausuin ääneen millaista työtä haluaisin tehdä, löytyi heti tuttava joka pystyi järjestämään asian. Kun päätin miten haluan asua ja elää, ystävä oli valmis muutokseen kanssani. Ja kun päätin etten enää yritä olla nainen, ystäväni ovat olleet tukenani. Härregud, joku on jopa kiinnostunut minusta!

Kyse ei kuitenkaan ole kohtalosta tai taiasta. Muutoksen mahdollistavat ihmiset. Ilman sosiaalisia suhteitani en olisi kuullut opinnoista enkä töistä. Olen vatvonut asioitani tuntikausia eri ihmisten kanssa ja he ovat tarjonneet minulla ajatuksiaan ja ratkaisujaan. Ennen kaikkea he ovat tarjonneet minulle tukeaan ja kiintymystään. En ymmärrä, mitä ikinä olen tehnyt ansaitakseni heidät.

Olisivatko kaikki nämä asiat olleet koko ajan ulottuvillani, jos vain aiemmin olisin uskaltanut tavoitella niitä? Olisivatko nämä ihmiset olleet kanssani jo aiemmin, jos vain olisin osannut pyytää? Olisiko minun tarvinnut kärsiä yksin ja yrittää riittää? En voi tietää.

Tulevaisuudelle minulla on kuitenkin jotain luvattavaa. Minä yritän luottaa. Minä opettelen luottamaan. Ja jonain päivänä minä luotan.

 Ihmisiin, elämään, itseeni.